Päätin alkaa kirjoittaa ajatuksiani näin päiväkirjamuotoon, onhan niitä sitten kiva lukea joskus ja ajatella, että noin huonosti on mennyt jo tuolloin.

Olen siis nelikymppinen yksinelävä nainen. Kanssani asuu kaksi kissaa ja he ovat siis syyttömiä kaikkiin tyhmyyksiin mihin olen syyllistynyt. Jotenkin ei meinaa kehdata edes kirjoittaa miten vähän olen elämässäni saanut aikaan. No... aloitetaanpa siitä, että nyt vasta olen herännyt huomaamaan miten paljon minulla on turhia velkoja. Velkoja joista ei ole jäänyt mitään käteen (paitsi hirveästi maksettavaa). Palataan niihin velkoihin sitten myöhemmin.

Asun vuokralla (hoh hoijaa) siis muillahan on oma koti tässä iässä, mutta minä olen päättänyt tuhlata rahat muuhun. Työpaikka sentään löytyy ja ihan vakituinen sellainen. Siellä tuleekin sitten vietettyä aikaa ihan mukavasti. Vuorotyöläisen elämä tuntuu joskus pelkältä työnteolta. Kanssani asuvat kissat ovat oikein ihania ja ne ovatkin ehkä arvokkainta mitä tällä hetkellä omistan. Toinen kissoista tosin on ruvennut sairastelemaan ja eläinlääkäriin on mennyt sievoiset summat. Tästä asiasta en tosin tingi, kissat hoidetaan vaikka itse näkisin nälkää. Tämä olikin hyvä aasinsilta elämäntapoihini. Nälkää en siis ole nähnyt koskaan. Tykkään syödä hyvää ruokaa ja pullaa. Suurin osa palkasta taitaa mennäkin ruokakauppaan. Harrastan tosin melkein liikuntaa, kun käyn ehkä kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa kahvakuulailemassa. Jihuu! Työmatkat kuljen reippaana pyörällä, kesät talvet.

Mitäs vielä? Nyt syksyn tullen olen päättänyt sitten aloittaa pienen ryhtiliikkeen ja päästä eroon veloistani, käyttää ruokakauppaan vähemmän rahaa ja säästöönkin pitäisi jonkunnäköinen summa saada. Tältä pohjalta aion sitten kirjoittaa harmaasta arjestani, välillä tosin aurinkokin voi pilkahtaa. Tänään aurinko tosin pilkahti niin nopeasti etten ehtinyt ulos, kun se jo hävisi. Tällä blogilla tuskin on kenellekään ulkopuoliselle mitään tarjottavaa, joten lähinnä tämä toimii omana syntipäiväkirjana ja jos en vaikka heti luovuttaisi, kun tänne pitää käydä antamassa selvitystä. Tästä tulee omantunnon kysymys...