Tänään heräsin todellisuuteen. Siihen, että elämä on pikkuhiljaa luisunut taas tuhlaamisen ihmeelliseen maailmaan. Se pitäisi pysäyttää nyt heti, ennenkuin olen velkaa taas sinne ja tänne. En haluaisi tätä täällä paljastaa, mutta otin taas ison ja typerän kulutusluoton ja senkin vain varoiksi, jos tarvitsen. Huh huh miten pöljä olen. Miten hienosti olin saanut maksettua Elloksia sun muita ja nyt ollaan kohta lähtöpisteessä. Olenko vain niin kertakaikkisen surkea tapaus jolta ei löydy selkärankaa vai onko helle pehmittänyt pään. Oli miten oli niin nyt pitää ryhdistäytyä (taas kerran) ja ottaa raha- asiat haltuun. Ruokaan on mennyt ihan käsittämättömän paljon rahaa, huvituksiin ja kaikenmaailman kissanristiäisiin. Voiko se olla yksi syy tähän tilanteeseen, kun en enää ole kirjannut ylös ostoksia ja muita menoja. Pitääkin aloittaa taas. En nyt osaa oikein sanoa mitään, kun ajatukset ovat hiukan sekavat tällä hetkellä. Toisikohan syksy tullessaan järjen äänen ja rutiinit elämään. Eilen sentään olin talveksi mustikoita poimimassa, vaikka saalis tosin jäi melko pieneksi, koska mustikat olivat kovin pieniä ja kuivia. Tänään uudestaan.