Olipa mahtava pääsiäinen. Ilmat eivät olisi paremmat voineet olla. Ulkona tuli vietettyä aika paljon aikaa, kun oli poikkeuksellisesti vapaata töistä koko pääsiäinen.

Mieli on edelleen ihanan keväinen, pirteä ja suorastaan pirskahteleva. En oikein ymmärrä mistä se voi johtua, kun muistelen viimeisiä muutamia vuosia, niin mieli on ollut aika maassa ja tuntuu kuin elämä olisi vain lipunut ohi. Nyt on toisin ja olisin valmis mihin vain. Jos rupeaa miettimään noita vuosia niin harmittaa oikein, kun ei ole aikaisemmin saanut itseään niskasta kiinni. Velat ovat kertyneet tuona aikana ja nyt en voisi kuvitellakaan enää joutuvani moiseen tilanteeseen. Kilot ovat kertyneet tuona aikana ja nyt kun niistäkin on alkanut päästä eroon, en halua koskaan enää olla yhtä suuri. Olo on ihan huikea, kun on normaalipainoinen. Rakastan kuntosalia ja varsinkin sen ansiosta tulleita lihaksia. En todellakaan kuvittele olevani mikään lihaskimppu, mutta olen onnellinen, kun huomaan itse muutoksen ja erityisesti se on hienoa, että tunnen, että on lihaksia.

Pääsiäisenä kun tuli noita metsäretkiä tehtyä, niin en voinut olla ihastelematta miten suomen luonto voikin olla niin hieno ja monimuotoinen. Yhden koko päivän patikoinnin aikana tuli nähtyä jos jonkinlaista maisemaa. Enkä nyt ihan heti keksi parempaa syötävää, kuin nuotiolla grillattu makkara. Sanoisin että hieno pääsiäinen, vaikka hieman olkapäät ja nenä paloivatkin. Tosin eikö se ole ihan normaalia, että pitkien pyhien jälkeen nenä punoittaa ja on turvoksissa.

Velkoihin palataan kuun lopussa, kun lisät tulee. En ole tällä hetkellä oikein varma paljonko sieltä tulee, kun normityön lisien lisäksi tulee lisätöistä tehtyä palkkaa ja niiden maksupäivä ei ole aina ihan varma.

Kaiken tämän ihkuttelun ja lässytyksen vastapainoksi on todettava, että asuntoa ei ole vieläkään ja se hiukan rupeaa jo painamaan mieltä. Ei se elämä nyt niin ihanaa ole kuitenkaan. Tähän on hyvä lopettaa tältä erää.